Mennyt kesä ja etenkään syksy eivät menneet suunnistuksessa haluamallani tavalla. Tavoitteena oli vielä viimeisenä junnusarjavuotenani menestyä kilpailuissa mahdollisimman hyvin. Syksyn päätavoitteet olivat SM-kilpailuissa, joista menestys jäi kuitenkin tulematta, koska riittävälle tasolle en yltänyt. Pitkin syksyä lievä jalkavaiva aiheutti harjoitteluun kompromisseja ja myös taidollisesti kilpailusuoritukset olivat parhaimmillaankin vain kelvollista tasoa. Se ei riitä lajissa nimeltä suunnistus.

Lopulta kisakausi päättyi ennen aikojaan, kun jalan veneluusta diagnosoitiin lievä rasitusmurtuman esiaste. Parit viimeiset kilpailut tuli vietettyä siten kisakatsomon puolella, koska en halunnut pitkittää uuden harjoittelukauden alkamista entisestään ja jalka oli kuitenkin hoidettava kuntoon.

Syksy toi muutoksia elämääni, kun aloitin opiskelut Tampereen Teknillisellä Yliopistolla ja muutin Tampereelle. Uudet harjoittelumaastot ja -ympäristöt yhdistettynä opiskelupaikan valintaan houkuttivat paikkakunnan vaihtoon. Opiskelut ja harjoitusmahdollisuudet ovatkin vastanneet odotuksia niiltä osin kuin odotuksia osasi tehdä. Tosin loppusyksyn aikana suunnistusmaastojen sijaan tuli tutustuttua enemmän alueen pyöräteihin, kuntosaleihin ja uimahalleihin. Joka tapauksessa uusia asioita paikkakunnan vaihdos on tuonut mukanaan ja osittainhan muutos on aina hyppy tuntemattomaan. Hyppy, joka täytyy uskaltaa vain tehdä, jos siltä tuntuu.

Uudelle harjoituskaudelle ja kesälle 2017 muutoksena tulee myös seuran vaihdos. Tuttu ja turvallinen sinivalkoinen muuttuu punanuttuun. Ensi kesästä alkaen kilpailen siis Tampereen Pyrinnössä ja olen osana nuorta, taidokasta ja nopeaa Punakonetta. Seuran vaihtoon vaikutti muutto Tampereelle, eli mahdollisuus olla suunnistusseuran aktiivisessa toiminnassa mukana aktiivisesti päivittäin ja viikoittain. Kovatasoiseen harjoitusporukkaan mukaan pääseminen on mahdollisuus, jollaista on vaikea ohittaa. Pyrintöön siirtymisellä tavoittelen myös uusia tasonnostoja suunnistajana, joita uskon pystyväni tekemään vielä isoilla loikilla. Viestit tulevat olemaan myös tärkeitä, kuten Riennossakin ja ”koviin paikkoihin” pääseminen haastaa minua myös kehittymään suunnistajana niin taidollisesti, fyysisesti kuin psyykkisestikin.

Kiitän Lappeen Rientoa ja kaikkia Rientolaisia niistä kesäkausista, joita olen saanut sinivalko-paidassa ylpeänä suunnistaa. Talvisin pyrin edelleen kiidättämään Riennon värejä urilla mahdollisimman kovaa ja sujuvasti. Lappeenrannan suunnalla pyöriessä minua varmasti näkee siis edelleen myös Riennon toiminnassa mukana. Onhan myös Riento se seura, mitä rakastan, en vihaa… (toista Spotifyissa)

Antti Saikko

P.S. Suosittelen ottamaan Sinisen Ylivoiman kuunteluun, jos ei ole jo. Itse olen kuunnellut uusimman levyn biisejä paljon mm. syksyn korvaavilla pyörälenkeillä sekä auton CD-masiinasta. Vanha sanonta pätee: kuluu, muttei mene puhki. Tekstin lopussa viittaamani biisi on ehdoton suosikkini! Fyysisiä lättyjäkin todennäköisesti Artisteilta vielä saa.

Kestävyysurheilu.fi:n uutinen Tampereen Pyrinnön tulevan kauden uusista vahvistuksista

img_8974