Hiihtosuunnistuksen nuorten MM-kilpailut (JWSOC) käytiin 29.2.-5.3.2016 Itävallan Obertilliachissa. Samaan aikaan samassa paikassa kilpailtiin myös aikuisten EM-kisoissa sekä 17-vuotiaiden ja nuorempien EM-kisoissa.  Sain olla osana kovatasoista Suomen joukkuetta.

Matkamme alkoi lauantaina 27.2. matkustuksella ensin lentäen Müncheniin ja siitä bussilla Itävaltaan Obertilliachin kylään. Bussimatka vei oletettua hiukan kauemmin, koska Münchenin ympäristössä moottoritiet olivat kuumia, mutta ruuhkaisia, ja matka taittui matelevasti. Lunta oli matkalla aika vähän näkyvissä, mutta Obertilliachia lähestyessä ja korkeammalle noustessa myös lunta tuli enemmän näkyviin. Ehdimme hyvin illaksi perille ja majoittumisen jälkeen pääsimme hyvissä ajoin nukkumaan.

Sunnuntaina tutustuimme kilpailun stadioniin ja teimme suksitestejä. Suksitestin lisäksi pääsi myös malliurastolle pienen Model eventin muodossa. Lunta maastossa oli hyvin ja maastosta sai odotetun ensivaikutelman: jyrkkää rinnettä löytyy niin ylös- kuin alaspäin.

Maanantaina 29.2. oli ensimmäisen kisapäivän vuoro ja pääsimme mittelemään sprinttimatkalla. Lunta oli tullut yön aikana noin 40cm ja myös kisapäivän aikana lumisade jatkui. Näkyvyys oli heikko lumisateen vuoksi. Maastoon satanut lumi aiheutti myös järjestäjille päänvaivaa ja nuorempien EM-kisojen alkua täytyikin siirtää, sillä maastossa ei urastoa ollut ehditty ajaa riittävän hyvään kuntoon. Niinpä nuoremmat starttasivat samaan aikaan meidän kanssa, koska meidän lähtöjämme ei siirretty. Tämä oli vasta alkua: lähtöön tuli enemmän starttaajia lähtöhenkilöstön määrän pysyessä samana ja lähdön toiminnan ollessa hiukan hataraa syntyi kaaos. Kerrankin olin hyvissä ajoin lähdössä ja ehdin rauhoittumaan ja keskittymään kilpailuun hyvin. Silti myöhästyin lähdöstä, koska lähtölinjalle ei päästetty ajoissa monista kyselyistä huolimatta. Myös kahta eri aikaa näyttäneet lähtökellot aiheuttivat ihmetystä. Lopulta pääsin lähtölinjalle ja kartta lyötiin suoraan telineeseen numeron tarkastelun jälkeen ja käskettiin ”GO GO!”. Se siitä kartan etukäteen katsomisesta. Yritin nollata tilanteen ja sainkin suunnistuksesta kohtalaisesti kiinni hämmingistä huolimatta. Kisassa tein kuitenkin kaksi selvää virhettä, jotka tiputtivat sijoitusta ikävästi. Kisaa tuli ihmeteltyä maalissa muiden kanssa moneen kertaan ja myöhemmin saimme tiedon, että epätasapuolisuuden takia kisasta on tehty protesteja ja lopulta kisa mitätöitiin. Ajanotosta oli varasysteemi, mutta suurimman ongelman tuotti kartan eri aikaan antaminen kilpailijoille, joten kilpailun mitätöiminen oli ainoa oikea ratkaisu. Alun perin nuorten kisaohjelmassa piti olla kaksi välipäivää, joista ensimmäinen tiistaina, mutta mitätöity sprintti siirrettiin kisattavaksi uudelleen tiistaiksi. Maailmalla huomaa suomalaisten kisajärjestelyiden toimivuuden ja sen, kuinka käy, jos kaikkea ei hoida viimeisen päälle.

Tiistaina kisasimme siis uusitun sprinttikisan. Myös keli helli kilpailijoita ja muita paikalla olijoita kauniilla auringonpaisteella. Maasto pysyi samana radan ollessa uusi. Joitain pieniä muutoksia urastossa oli, mutta suuria yllätyksiä ei tarjoiltu. Järjestäjillä oli taas ongelmia uraston ajamisessa, ja tällä kertaa kaikkien sarjojen alkua siirrettiin tunnilla eteenpäin. Kisan alkuun oli pari tiukempaa ylämäkeä kapeilla urilla, joihin en saanut riittävää vauhtia päälle. Urasto oli edelleen paikoin pehmeä ja vaati erilaisia etenemistapoja. Edelliseen päivään verrattuna uusi pehmeä lumikerros oli kuitenkin urastolla pääosin poissa. Yksi 20 sekunnin koukku tuli tehtyä puolessa välissä ja lopun pitkälle välille valitsin erittäin hitaan reitinvalinnan, joten sijoitus valahti tuloslistalla valitettavan huonoksi. Oppia tuli kuitenkin jälleen ja aloin pääsemään kiinni maaston tarjoamiin erityisvivahteisiin.

 

antti_saikko

Antti Saikko. Kuva: SSL (Pirjo Valjanen)

Sprintin uusinta ja lumisateita loppuviikolle lupailleet sääennusteet muuttivat kisaohjelmaa siten, että keskimatkan massastartin otatus käytiin keskiviikkona ja pitkän matkan väliaikalähtö vaihtui kisattavaksi perjantaina välipäivän jälkeen. Keskiviikkona oli jälleen hieno keli ja oli mahtavaa päästä käymään yhteislähtökisaa. Jouduin lähtemään toiseksi viimeisestä lähtörivistä ja oman jonon startti oli myös valitettavan hidas 50 metrin tasatyöntökiihdytyksessä. Ladulta irtautuessa sai kiihdytellä kunnolla ja puikkelehtia ruuhkien välissä parempia asetelmia hakiessa. Ensimmäiseen mäkeen sainkin nostettua sijoitusta mukavasti, mutta kärkimiesten selät olivat silti aikamoisen matkan päässä ja välissä 20-30 kisailijaa. Alkuun ei tarjottu reitinvalintaa ja jonossa piti yrittää sopivissa kohdissa parannella asetelmia. Radallamme oli kahdessa eri kohtaa kahden eri lenkin perhoshajonnat ja ne olivat peräkkäin alkupuolella kisaa. Ensimmäiset perhoset olivat lyhyet ja sujuvuudella niillä pystyi kuittaamaan epäröineitä kilpailijoita. Toisille perhosille suunnatessa sijani oli noussut jo 10 paikkeille, mutta kärjessä kovat venäläiset olivat tehneet seuraaviin jo hiukan eroa. Toisilla perhosilla minulla oli vaikeita hetkiä: pientä sumppua, pieni reitinvalintavirhe ja jonkinlainen välikuolema vauhdissakin. Kisassa kaikki oli kuitenkin vielä auki ja hetki myöhemmin kisa vasta tarjosikin yllätystään. Tuli vastaan tilanne, josta kulkee varmaan tuhat eri tarinaa ja joka koitui monen kohtaloksi. Laskimme vauhdikasta ja hiukan mutkaista kapeaa uraa syvään ojanotkoon, jonka pohjan jälkeen tuli jyrkkä seinänousu. Ihmetystä tarjosi, kun notkon vastarinteessä oli ”rysä” päällä, jossa oli parhaimmillaan varmasti 20 kilpailijaa sumpussa. Suksia ja sauvoja napsui oikealla, vasemmalla, edessä ja takaa. Se oli merkki ottaa sukset jalasta ja juosta mäki ylös. Selvisin ”surmanloukuksi” nimetystä paikasta ehjin välinein ja pääsin jatkamaan kisaa. Toki rysä vei aikaa, mutta monella välineiden rikkoutuminen pilasi kisan kunnolla. Varavälinepistehän oli tietenkin jonkin matkan päässä ja sivussa. Loppumatkalla pääsimme vääntämään mies miestä vastaan melko fyysisissä ja suksinäppäryyttä vaativissa kohdissa ja lopulta tulokset saatiin taululle. Moni oli pitkällään maalissa pitkän aikaa keräämässä voimiaan takaisin. Lopulta sijani oli 11. ja samalla kisaviikon paras henkilökohtaisista kisoista. Päivän kilpailuun nähden sija oli ihan tyydyttävä, mutta ei sitä, mitä olisin toivonut. Kisassa vain oli sen verran fyysisesti kovempia ja taitavampia edellä tällä kertaa.

Torstaina oli välipäivän vuoro, joka todellakin tuli tarpeeseen ensimmäisen välipäivän peruunnuttua. Valitettavasti sää ei suosinut turismia, vaan lumisade ja sumu tekivät päivästä hyvin vahvasti palautumispäivän kämpillä. Voimia oli kuitenkin ladattava vielä kahteen mielenkiintoiseen kilpailuun.

Pitkä matka ja väliaikalähtö olivat vuorossa perjantaina 4.3. Sää oli muuttunut jälleen aurinkoiseksi ja ennen kisaa sai myös hiukan pohtia suksivalintaa ja mahdollisesti erilaisia kohtia pitkässä ja kapeassa vuoristolaakson maastossa. Lähtö oli näyttävästi stadionilta ja myös kartanvaihdossa käytiin stadionilla varvauksessa. Yleisö sai siis ehkä eniten seurattavaa nuorten sarjoista tähän mennessä. Rata oli erittäin fyysinen (noin 600 nousumetriä) ja hiihtobaanoja sai jokainen hiihtää varmasti riittävästi. Pitkää ylämäkeä riitti, mikä oli ainakin Suomi-pojalle kotimaastoista poikkeavaa. Muutamissa jyrkissä ja kapeissa kohdissa sai ottaa suksia pois ja vaihtaa etenemistapa juoksuksi. Reitinvalinnat olivat tärkeässä roolissa ja ne eivät aina heti hahmottuneetkaan. Onneksi oli aikaa niiden tutkimiseen pidempiä välejä hiihtäessä ja onnistuin mielestäni aika hyvin niiden valitsemisessa. Toki ihan kaikkia en osannut valita oikein. Kartan vaihdon jälkeen oli lyhyehkö loppulenkki laajalla peltoalueella. Ratapainatuksissa oli pientä epäselvyyttä vauhdista katsoessa ja lähdinkin huolimattomuuden vuoksi kiertämään loppurataa väärään suuntaan. Huomasin asian seuraavalla rastilla, mutta myös korjausliike oli huolimaton: loppulenkin eka rasti jäi edelleen välistä. Tämän virheen huomaamiseen meni pidempi aika ja jäljellä oli enää alamäkeä ja loppukiriä, kun tajusin mokani. Ei auttanut kuin käydä hakemassa puuttunut rasti ja kiertää jo valmiiksi käydyt rastit uudelleen. Eipä tarvinnut kauheasti suunnistaa välejä uudestaan hiihtäessä. Loppumatka oli myös raskas ja voimat viety, mutta maali tuli lopulta vastaan. Lähes 10 minuutin ekstrakierros maksoi paljon ja tuloksia oli turha katsella. Kisa oli kuitenkin hieno, vaikka jonkinlaisen Sadismi-hisu nimityksen sille voisi mielestäni antaa. Kovia olivat kisassa pärjänneet ja Anssi avasi viimein Suomen poikien MM-mitalisaldonkin näissä kisoissa. Hyvä!

Viimeisenä kilpailupäivänä eli lauantaina oli tarjolla vielä 3 osuuden viestiotatukset. Itse pääsin osaksi Suomen 2. joukkuetta, joka oli kuitenkin hyvinkin kilpailukykyinen ennakolta tasaisessa kisassa. Aikamoiseen paikkaan pääsinkin: Tommi hoiti aloituksen jäätävällä varmuudella ja vauhdilla, ja pääsin 2. osuudelle MM-viestin KÄRKIPAIKALTA! Lähdin tekemään varmaa suoritusta ja pitämään tasaista vauhtia. Alun jälkeen käännyimme jo sprinteistä tutulle alueelle ja mäkeä sai tuupata urilla ylöspäin. Alaspäin vauhti oli kovempaa ja urat hyvin aurattuja, mutta selvisin hyvin pystyssä. Yleisörastilla olin toisena viestissä, kun Venäjän Gorlanov oli päässyt kuittaamaan paremmalla reitillä ja kovemmalla hiihtovauhdilla. Loppuun oli vielä tiukka ylämäki ja alamäki ja tutut peltoaukeat, joissa tällä kertaa onnistuin kiertämään rastitkin oikeassa järjestyksessä. Voimat olivat yleisörastin jälkeen vähissä, mutta yritin taistella minkä jaksoin. Norjalaiselle jouduin taipumaan vielä lopussa, mutta sijoitus kolmantena vaihdossa juuri ruotsalaisen edellä elätteli vielä toiveita mitalista, sillä ankkuriksi meillä oli vielä laittaa erittäin kova tykki eli Samuli. Ruotsin ankkuri oli taipunut pitkän matkan rajusta sippaamisesta ja onnistui taistelemaan Samulin ohi. Loppusijoituksemme oli siis karvas 4. Sijoitus ei kuitenkaan kovin pitkään jäänyt harmittamaan, sillä viestimme kokonaisuutena oli tasapainoinen ja muut olivat valitettavasti tällä kertaa hiukan parempia. Illalla käytiin kuitenkin pokkaamassa joukkueen kanssa 4. sijan diplomit palkintojen jaosta seinälle muistoksi näistä kisoista.

viestin reitti

Yllä viestin reitti.

Sunnuntai-aamuna alkoi kotimatka samaa reittiä takaisin kuin olimme tulleetkin. Matka kesti pitkään odotteluineen ja suurella osalla suksien matka vielä vähän pidempään, sillä osaa tavaroista ei lentokentän tavaralinjastolle ilmaantunut. Toivottavasti kaikki saavat kuitenkin välineet mahdollisimman nopeasti haltuunsa loppukauden kisoja ajatellen. Matka oli hyvin onnistunut ja henki Suomen joukkueessa oli erittäin hyvä. Oli hieno olla osana tätä joukkuetta ja päästä vetämään kisoja mahtavissa vuoristomaisemissa. Nautin kisoista ja koko matkasta todella paljon ja muistan kisat ikuisesti. ”Surmanloukku” tai johtopaikalta MM-viestissä metsään pääseminen eivät ainakaan unohdu koskaan.

-Antti Saikko